Alla esitetyt seikat lainattu vanhasta, mutta yhä ajankohtaisesta julkaisusta, Defensor Legis, 69, 1988, jossa Lauri Lehtimaja kertoo näkökohtia virkamiehen oikeudellisesta asemasta oikeusasiamieheen nähden.

• Virkamiesten lainvastaisia toimia selvitetään eri tavalla kuin muiden kansalaisten. Yleensä ainoastaan vakavimmat virkarikokset johtavat poliisin toimittamaan täydelliseen esitutkintaan. Useimmat virkavirheet selviävät ns. laillisuusvalvonnassa, jota harjoittavat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies.
• Jos kantelija on tunnettu kverulantti, saatetaan aluksi tyytyä esimerkiksi puhelintiedusteluun. Laillisuusvalvonnassa noudatetaan kuitenkin kanteluihin nähden varovaisuusperiaatetta: Epätodennäköinenkin väite pyritään ottamaan vakavasti, jos se ylipäätään on mahdollinen.
• Käytännössä minimaalisuusperiaate on merkinnyt sitä, että yksittäiseen virkamieheen kohdistuva syytteenvaara on jäänyt oikeusasiamiehen harjoittamassa laillisuusvalvonnassa melko etäiseksi, usein jopa teoreettisluontoiseksi.
• Kun odotettavissa oleva reaktio on todennäköinen (eli reaktion vaara vähäinen), pyydetään yleensä selitys, eikä enää selvitystä. Selitys on jo määritelmän mukaan nimenomaan puolustautumista eli "advoseerausta" omassa asiassa, toisin sanoen asioiden selittämistä parhain päin ja lieventävien asianhaarojen esiintuomista.Virkatoimen virheellisyyttä ei tässä vaiheessa useinkaan käy kiistäminen, koska faktat puhuvat puolestaan. Selitysstrategiat voivat olla erilaisia. Esimerkiksi:
• tahallisuus kiistetään ja myönnetään enintään tuottamus,
• taitamattomuus selitetään varomattomuudeksi tai ymmärtämättömyys huolimattomuudeksi,
• tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiasiallinen varomattomuus saatetaan jälkikäteen selittää myös tietoiseksi laintulkinnaksi,
• oman tietoisen laintulkinnan osoittauduttua erheelliseksi se voidaan jälkikäteen naamioida myös varomattomuudeksi,
• tuodaan esiin subjektiivisesti lieventäviä seikkoja, esim. yksityiselämän vaikeuksia.
• Kun oikeusasiamies pyytää virkamieheltä selvitystä jonkin asian johdosta, virkamiehen on virkavastuulla pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä. Jos kuitenkin asia on senlaatuinen, että virkasyytteen vaaraa on pidettävä todellisena, hän voi vaieta itselleen epäedullisista seikoista.
• Jos näyttönä on kantelijan sana virkamiehen sanaa vastaan, virkamies yleensä vetää pidemmän korren.