Tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin mukaan kunnallisissa toimielimissa,
lukuunottamatt kunnanvaltuustoja, tulee olla sekä naisia että
miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Kiintiövaatimuksesta
voidaan poiketa erityisestä syystä. Erityinen syy on esimerkiksi,
ettei jollakin erityisalalla ole asiantuntijoita kuin toisen sukupuolen
edustajissa. Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan erityisen syyn
käsitettä on tulkittava suppeasti ja erityiseen syyhyn vetoavan
on persuteltava päätöksensä. Kiintiösäännös
koskee erikseen sekä varsinaisia että varajäseniä.
Kunnallisia toimielimiä kuntalain 17 §:n mukaan ovat valtuusto,
kunnanhallitus ja sen jaostot, johtokunnat ja niiden jaostot sekä
toimikunnat. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun
lain 4 §:n 2 momentissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä
kunnallisella toimielimellä tarkoitetaan, lukuun ottamatta kunnanvaltuuston
jättämistä kiintiövaatimuksen ulkopuolelle. KHO
on muun muassa päätöksissään 30.5.2002/1299 ja
15.5.2001/1090 todennut, että tasa-arvolain 4 §:n 2 momentin
tarkoittamia kunnallisia toimielimiä ovat muutkin kuin kuntalain 17
§:ssä luetellut toimielimet.
Saadun selvityksen mukaan kaupunginhallitusten yhteisessä tapaamisessa
17.10.2001 sovittiin, että kaupunkiyhteistyön valmistelu aloitetaan
perustamalla tätä varten tulevaisuustyöryhmä. Yhteiseen
työryhmään nimetään kummastakin kaupungista neljä
luottmaushenkilöä ja kaksi virkamiestä. Työryhmän
tehtävänä oli laatia ehdotus kaupunkisopimukseksi. Tavoitteeksi
sovittiin valtionhallinnon palvelujen säilyttäminen alueella.
Jatkossa selvitettäviksi oli tarkoitus ottaa kaupunkien yhteiset toimintamahdollisuudet
kaikilla sektoreilla. Kun otetaan huomioon tulevaisuustyöryhmän
asema ja tehtävät kuntien välisenä yhteistyöelimenä
on sitä pidettävä naisten- ja miesten välisestä
tasa-arvosta annetun lain 4 §:n 2 momentin tarkoittamana kunnallisena
toimielimenä, mitä seikkaa kyseiset kaupungit eivät ole
edes kiistäneet. Asiakirjoista ei ilmene, että etukäteen
olisi kuntien keseken sovittu siitä, miltä virkamies- ja luottamusmiestasolta
jäsenet tulisi valita.
Tapauksessa on kyse kahden kaupungi yhteisestä
työryhmästä, johon kumpikin kaupunki valitsee itsenäisesti
omat jäsenensä. Tällöin siihen päätökiseen,
jolla kunta valitsee omat jäsenensä sovelletaan tasa-arvolain
4 §:n 2 momentin kiintiösäännöstä. Kiintiösäännöksen
noudattamatta jättäminen on myös valitusperuste.
Vammalan ja Huittisten kaupunkien omia edustajia
koskevat valintapäätökset eivät täytä tasa-arvolain
kiintiövaatimusta. Tällöin tulee selvittää, onko
ollut olemassa jokin tasa-arvolain tarkoittama erityinen syy poiketa vähimmäiskiintiötä
koskevasta periaatteesta.
Sekä Huittisten että Vammalan kaupunki
ovat katsoneet erityisen syyn olevan se, että tulevaisuustyöryhmän
jäsenet on valittu asemaqnsa perusteella. Asiakirjoista käy ilmi,
että kaupunkien tapaamisessa oli sovittu tulevaisuustyöryhmään
kuuluvan kummastakin kaupungista neljä luottamushenkilöä
ja kaksi viranhaltijaa. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että luottamushenkilö-
ja virkamiesedustajien asemaa olisi etukäteen tarkemmin määritelty.
Myöskään valintapäätöksissä luottamushenkilöjohdon
ja virkamieshenkilöjohdon valintoja ei ole perusteltu.
KHO on esimerkiksi ratkaisuissaan 15.5.2001/1090
ja 5.6.1997/1442 katsonut, että kun jäsenet toimielimeen on suoraan
valittu virka- tai muun asemansa perusteella, on ollut tasa-arvolain 4
§:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä poiketa sukupuolten
vähimmäiskiintiötä koskevasta periaatteesta. Päätöksessä
on viitattu kunnallisen itsehallinnon periaatteeseen ja siihen, että
valtuustoryhmät voivat vapaasti valita puheenjohtajansa. Tätä
kantaa on kritisoitu oikeuskirjallisuudessa (LM 1/1998 Bruun - Koskinen
s. 138 - 148), jossa todetaan, että kunnallinen
itsehallintokaan ei voi oikeuttaa sivuuttamaan muuta lainsäädäntöä,
esimerkiksi tasa-arvolakia semminkin, kun julkisen vallan, kunnat mukaan
lukien on jo hallitusmuodon (nyk. perustuslaki) mukaan turvattava perusoikeuksien
ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Niihin kuuluu myös sukupuolten tasa-arvon
edistäminen yhteiskunnallisessa toiminnassa. Niin kaupunginhallituksen
kuin KHO:nkin on pyrittävä löytämään asiaan
perusoikeusmyönteinen ratkaisu.
Tasa-arvovaltuutettu yhtyy Bruunin ja Koskisen
artikkelissaan esittämään näkemykseen ja katsoo, että
lainkohdan perustavoite naisten ja miesten mahdollisuudesta tasaveroisesti
osallistua yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon
vesittyy, jos poikkeuksiin oikeuttavia erityisiä syitä ei tulkita
lain esitöistä ilmenevällä tavalla.
Kiintiösäännöstä esittänyt eduskunnan työasiainvaliokunta
totesi erityiseksi syyksi sen, ettei jollakin erityisalalla ole asiantuntijoita
kuin toisen sukupuolen edustajilla (1994vp-TyVM10-HE90). Luonnollisesti
voi käytännössä olla tilanteita, joissa toimielimen
tehtävä huomioon ottaen on objektiivisesti katsoen perusteltua
muodostaa kunnallisen toimielimen kokooonpano määrätyn tason
luottamus- ja virkamiehistä. Tämä tulisi kuitenkin aina
tapauskohtaisesti tarkoin harkita ja perustella. Erityisiin syihin ei tulisi
ainakaan vedota jälkikäteen, jos niihin ei ole kiinnitetty huomiota
jo toimielintä kokoonpantaessa.
KHO on sittemmin antanut päätöksen
30.5.2002/1299, jossa on katsottu seutuyhteistyön neuvottelukunnan
osalta, ettei erityisenä syynä voitu pitää kuntien
keskinäistä toivomusta vlaita jäsenet keskeisistä luottamushenkilöistä,
esimerkiksi kunnanvaltuustojen puheenjohtajista.
Tasa-arvolain 4 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen
tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa
tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti erityisesti muuttamalla niitä
olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Tätä
pitää sisällään sen, että jo
toimikuntia suunniteltaessa tulisi tasa-arvonäkökohdat ottaa
huomioon.
Kokonaisarviona tasa-arvovaltuutettu katsoo, että
Vammalan ja Huittisten kaupunkien yhteisen tulevaisuustyöryhmän
kokoonpano ei täytä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
annaetun lain 4 §:n 2 momentin kiintiösäännöstä
ja että sekä Huittisten että Vammalan kaupunkien kaupunginhallitusten
päätökset omista edustajistaan ovat vastoin tasa-arvoilain
4 § 2 momenttia.
Tasa-arvovaltuutettu
Päivi Romanov
Toimistopäällikkö
Anne Paasikoski
