APULAISOIKEUSKANSLERIN PÄÄTÖS 29.11.2002
Dnro 1062/1/00
KANTELUKIRJOITUS
Petri Nurminen on oikeuskanslerille 19.10.2000 osoittamassaan
kirjoituksessa kertonut, että sanomalehdessä 22.9.2000 olleen
uutisen
mukaan Kristiinankaupungin tekninen lautakunta oli hyväksynyt
taksan,jonka mukaan mm. ilkivaltaisesta hälytyksestä perittiin
4000 markan jamuuten turhasta hälytyksestä 2000 markan maksu.
Korkeimman oikeuden ratkaisuun 1999:121 viitaten Nurminen on
tiedustellut, voidaanko Kristiinankaupungin päättämiä
maksuja pitää
laillisina. Hän on myös epäillyt, että taksojen
laillisuuteen luottava
ei hae maksatuspäätökseen muutosta.
RATKAISU
Kristiinankaupungin menettely
Ilivaltaisesta palokunnan hälyttämisestä sekä paloilmoittimen
antamastatarpeettomasta tai turhasta paloilmoituksesta kaupungille mahdollisestiaiheutuneiden
kulujen korvaamisesta ei ole nimenomaista säännöstä
pelastustoimilain (561/1999) 13 luvussa, jossa käsitellään
muun ohella korvauksia, eikä muuallakaan sanotussa laissa. Lain 77
§:n mukaan "vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa
(412/1974) säädetään".
Kysymys 1) siitä, onko joku vahingonkorvausvelvollinen kaupungille
edellä mainituilla perusteilla, ja (myönteisessä tapauksessa)
2)
vahingonkorvauksen määrästä, ratkaistaan siis vahingonkorvauslain
mukaisesti. Sopimukseen perustuvasta paloilmoittimen antamasta
tarpeettomasta tai turhasta paloilmoituksesta aiheutuva korvauskysymys
ratkaistaan kuitenkin korvausta koskevan sopimusmääräyksen
mukaisesti, sikäli kuin sopimukseen sisältyy sellainen.
Katson asiassa tulleen selvitetyksi, että Kristiinankaupungin teknisen
lautakunnan 20.9.2000 tekemässä päätöksessä
mainitut ilkivaltaisesta
palokunnan hälyttämisestä ja paloilmoittimen antamasta
tarpeettomasta tai turhasta paloilmoituksesta perittävät maksut
ovat olleet etukäteen tehtyjä määritelmiä siitä,
kuinka suuri vahingonkorvaus tämänkaltaisissa tapauksissa tullaan
vaatimaan. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee, tällaisilla
etukäteen vahvistetuilla "taksoilla" ei vahingonkorvausoikeudenkäynnissä
kuitenkaan ole mitään sitävaa vaikutusta. Sekä korvausvastuun
syntyminen että aiheutuneiden kustannusten todellinen määrä
on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen.
Käytettävissäni olevan selvityksen perusteella kaupungin
menettelyssä
sinänsä ei ole ilmennyt sellaista, mihin oikeuskanslerilla
olisi
perusteita puuttua. Katson kuitenkin aiheelliseksi korostaa, että
kaupungin ei tule antaa ulkopuolisille esimerkiksi maksuluetteloilla
tai
muuten sellaista kuvaa, että se voisi yksipuolisesti määrätä
jonkin
tietyn summan ilkivaltaiseksi arvioimastaan hälytyksestä.
(Yksipuolisesti ei tietysti voida määrätä maksuja
myöskään
sopimussuhteessa.) "Maksu" -sanan käytöllä esim. saattaa
korvausvaatimuksen kohteelle ja muillekin syntyä sellainen virheellinen
käsitys, että kaupunki on ollut oikeutettu päättämään
korvausvelvollisuudesta ja korvauksen suuruudesta.
Asian tarkastelu yleisemmin
Suomen Kuntaliitto on antamassaan lausunnossa muun ohella katsonut,
että lainsäädännöllinen tilanne niin sanottujen
ilkivaltaisten palohälytysten korvausjärjestelmien osalta
on epäselvä. Lausunnossa viitataan siihen, että eräissä
kaupungeissa olisi hyväksytty taksoja hälytystehtävien kustannusten
perimiseksi myös ilkivaltaisista hälytyksistä. Kuntaliitto
katsoo, että edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu ei
selvennä kaikilta osiltaan näitä tilanteita. Lausunnossa
muun ohella todetaan: "Käsityksemme mukaan kunnat ovat käyttäneet
edellä mainittujen takosojen mukaista mahdollisuutta korvauksen perimiseen
niin sanotun ilkivaltaisen hälytyksen perusteella erittäin harvoin.
Osassa tapauksia ilkivaltainen hälytys on aiheuttanut ylimääräisiä
palkka- yms. kustannuksia, jolloin syntyy oikeus korvauksen perimiseen
näistä kustannuksista. Osa tilanteista on vastannut tunnusmerkeiltään
KKO:n lainatun päätöksen sisältöä."
Kuntaliiton lausunnosta on luettavissa, että osassa kunnista olisi
käytössä jonkinlaisia taksoja ilkivaltaisten palohälytysten
varalle ja
että niissä meneteltäisiin toisin kuin mainitun korkeimman
oikeuden
ratkaisun mukaan on mahdollista menetellä. Kuntaliitto muun ohella
käyttää käsiteparia "taksoja peritään",
millä voidaan ymmärtää sitä,
että kunta perisi etukäteen vahvistamiaan maksuja jopa ilman
oikeudenkäyntiä tai että kunnissa ainakin käytettäisiin
"maksu" tai
"taksa" -sanaa mahdollisesti väärinkäsityksiä aiheuttavalla
tavalla.
Koska asialla on tätä kantelua yleisempääkin merkitystä,
lähetän tämän vastaukseni ja jäljennöksen
Suomen Kuntaliiton lausunnosta
sisäasiainministeriölle tiedoksi. Pyydän sisäasiainministeriötä
ilmoittamaan minulle 1.8.2003 mennessä, onko sen tiedossa, että
joissakin kunnissa olisi käytössä lakiin perustumattomia
taksoja (tai
vastaavia) ilkivaltaisiksi arvioiduista palohälytyksistä.
Pyydän
ministeriötä myös ilmoittamaan mahdollisista toimenpiteistään.
Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka
Esittelijäneuvos Heikki Vasenius
