| Radiowest uutinen 2.3.2005:
"Eduskunnan oikeusasiamies ratkaisee, saako Vammalassa keittää
kahvia
Harjavaltalainen "oikeusasiamies" Petri Nurminen on kannellut eduskunnan
oikeusasiamiehelle
Vammalan kaupungin päättämistä henkilöstön
kahvinkeittopuuhastelun rajoituksista.
Nurmisen kantelun mukaan kahvinkeittokiellot eivät kohtele kaupungin
henkilöstöä
tasapuolisesti. Lisäksi Nurminen haluaa selvitettäväksi,
mihin kaupungin yksiköihin
kahvinkeittimiä on hankittu ja kenen rahoilla. Nurminen kaipaa
myös selvitystä siitä, mikä rooli
henkilöstöravintolalla on kaupungin kahvinkeittokokonaisuudessa.
2.3.2005" [Radiouutinen loppu]
Osallistu kilpailuun ja voita Hyvä Terveys -lehden vuosikerta!
Asiaa koskeva 2.3. tehty kantelu on kokonaisuudessaan seuraava:
Eduskunnan oikeusasiamiehelle
JOHDANTO
Arvoisa oikeusasiamies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää
Ulla-Maija
Lindströmiä hänen Petri Jääskeläisen pyynnöstä
antamastaan
kanteluvastauksesta 24.2.2005 dnro 3008/4/03. Kyseinen kanteluvastaus on
jälleen oivallinen todiste siitä, että laillisuusvalvojat
pyrkivät "keinoja
kaihtamatta" löytämään kanteluihin sellaiset ratkaisut,
että viranomaisen
toimintaa ei tarvitse moittia. Tässä toiminnassa tuntuu olevan
sallittua
käyttää luovaa mielikuvitusta ja poliitikoillekin tuttua
unohtamista.
Lindströmin yksin allekirjoittamassa Petri Jääskeläisen
pyynnöstä annetussa
kanteluvastauksessa ei mainita yhtäkään lakipykälää
tai muuta säädöstä jonka
perusteella kyseisessä asiassa olisi voitu todeta viranomaisen toimineen
laillisesti tahi laittomasti. Asiassahan oli kyse kahvinkeittämisestä,
tai
sen keittämättä jäämisestä, kuntatyönantajan
kiellettyä osalta
työntekijöistään kahvin keittämisen työpaikalla.
Asiassa annettua vastausta perustellaan hyvin laajasti ja seikkaperäisesti
kunnallisella yleisellä virka- ja työehtosopimuksella - tai siis
tuon
sopimuksen määräyksillä. Vastauksen mukaan koska tuolla
sopimuksella on
sovittu työnjohto-oikeuden käyttämisestä niin työnantaja
voi sitä käyttää
siten kuin nyt on tapahtunut - siis kieltää kahvinkeiton ja vaatia
kaupungintalolla töissä olevia käyttämään
kahvitteluun maksullista
henkilöstöruokalaa mm. sen kannattavuuden tukemiseksi. Toisaalta
menettelyn on todettu vapauttavan työaikaa muuhun käyttöön,
ajankäyttöä
on siis tehostettu - kaupungintalolla.
Heti kun tuota kanteluvastausta aloin lukemaan niin täytyy sanoa että
hämmästyin. Nimittäin ei ole kovinkaan pitkä aika siitä
kun samainen virasto
antoi ratkaisun kanteluuni, jossa olin pyytänyt kannanottoa kunnallisen
virka- ja työehtosopimuksen lainmukaisuudesta. Vastauksen
mukaan sopimusten
lainmukaisuuden tulkinta ei kuulu oikeusasiamiehen tehtäviin. Nyt
yhtäkkiä
oikeusasiamies perustelee vastaustaan sopimuksella jota hän ei aiemmin
voinut todeta lainmukaiseksi. Käsitykseni mukaan oikeusasiamies ei
voi
perustella ratkaisuaan lainvastaisella sopimuksella, ja jos oikeusasiamies
ei voi ottaa kantaa ko. sopimuksen lainmukaisuuteen niin miten sitä
voi
käyttää ratkaisun perusteena?
Ja miksi kanteluvastausta ei ole perusteltu yhdelläkään
lailla. Itse olisin
odottanut vastauksesta löytyvän ainakin työsopimuslain lainkohdan
jonka
mukaan työnantajan tulee kohdella kaikkia työntekijöitä
tasapuolisesti. Tuon
lainkohdan mukaan työnantaja ei käsitykseni mukaan voi eri toimipisteissä
soveltaa erilaisia työehtoja. Jos kaupungin joissakin virastoissa
työnantaja
antaa työntekijöiden käyttöön kahvinkeittovälineet
niin ei sitä voida osassa
virastoja evätä - vai voidaanko - siis jos kohdellaan yhdenvertaisesti.
Lisäksi käsitykseni mukaan KVTES:ssa on sovittu siitä, että
työntekijöiden
käyttöön pitää järjestää välineet
ruoan ja juomien lämmittämistä tai
lämpimänä pitämistä varten - vai taidan muistaa
väärin - ehkä kyseessä oli
vanha nyt jo mitätön sopimus ja sopimus on tuolta osin muuttunut?
KANTELU
Pyydän Teitä nyt kuitenkin selvittämään onko Vammalan
kaupungissa muihin
virastoihin ja työpisteisiin hankittu työntekijöiden käyttöön
kahvinkeittimiä ja saako muissa pisteissä kuin kaupungintalolla
niitä
käyttää, ja ovat kaupungintalon työntekijät muihin
työntekijöihin nähden
yhdenvertaisessa asemassa jos vain heidän työaikaansa tehostetaan
edellyttämällä kahvinjuontia henkilöstöravintolassa?
Ja jos muihin työpisteisiin ei ole hankittu keittimiä, niin onko
heitä
kohdeltu yhdenvertaisesti jos vain kaupungintalon kauluspaitaväelle
on
keittimet työnantajan kustantamina hankittu?
Lisäksi pyydän luonnollisesti kannaottoanne siihen, ovatko kunnallisen
virka- ja työehtosopimuksen III luvun 1 §:n ja 4 §:n määräykset
laillisia,
entäpä saman luvun 27 ja 28 §:en määräykset?
Sekä onko kunnallinen virka-
ja työehtosopimus sellainen normi, että kunnan viranomaisen ko.
normin
vastainen toiminta voidaan saattaa Teidän tutkittavaksenne, ja jos
on niin
millä perusteella on? Jos taasen ette voi ottaa kantaa sopimuksen
lainmukaisuuteen niin miten voitte ratkaisunne siihen perustaa?
Vastaustanne mielenkiinnolla odottaen
Petri Nurminen
|
